I am the hero of this story. I don't need to be saved.

Hejsan ! Tos on nyt viikko menny tost edellisest postauksest ja nyt on .. parempi fiilis, kai. Ollu rankka viikko kaikin tavoin, mut toisaalt oon oppinu ja miettiny tosi paljon. Oon yrittäny nähdä asioita muittenki näkökulmast,kaikkee sitä mitä itse henkilökohtaisesti olen tehnyt väärin ja mitä ois pitäny jättää sanomatta. Mut toisaalt, välil pitää vaa sanoo suoraa ja antaa asioiden mennä niinkuin niitten pitää. Saa nähdä, miten asiat laantuu tai kauan niistä virheistä kärsin. Tällä hetkellä oon valmis taistelee niitä hankaluuksia vastaan. Täysillä. 

Tän viikon aikana, oon saanu tosi paljon tukee eri ihmisilt, joilla kaikilla on ollut erilainen näkökulma. 

Jotkut on sitä mieltä että rakastan liikaa, pistän itteni niin täysillä likoon, et ihmisil on hirveen helppo satuttaa mua. Että kerranki voisin keskittyy siihe et mua ei satu, eikä siihe että toista sattuu. Mut mua sattuu enemmän jos tiiän et satutan jotakuta. Ristiriitast ja niin helvetin ironista. Mut en osaa elää muulla tavalla, oon aina eläny näin. Rakastan kaikkii mun läheisii niin paljon. Mut onko se väärin? Joo, sattuu. Mut kaikki satuttaa, pitää vaa ettii ne ihmiset ja asiat, jotka on kivun arvosii. Mulla niitä on paljon. Therefore, it hurts cause it matters. 

Toiset on taas sitä mieltä, että mun pitäis selvittää kaikki asiat jotka painaa mua, tai on jääny mun hengen lattioille lojumaan. Koputtaa olkapäälle ja vaa puhuu ja sanoo mitä ajattelen.  Joo, oon samaa mieltä, mut ei pysty kaikkee kerrallaa. One step at a time. Yritän. Lupaan.

Myös sitä oon kuullu, että anna ajan selvittää. Kyllä ne ihmiset tulee sitten selvittämään asiat, ku ne tajuu. Mut ei mul oo aikaa ootella. Seki sattuu, entä jos ne ei tuukkaa? Mitä mä sit teen?

Jotkut on vaa hiljaa ja kuuntelee. Ehkä sekin auttaa. 

Eilinen oli kyllä mahtava! Oltii Nikin ja sen perheen kanssa kattomassa KIDSingin suoraalähetystä, kannustamassa Jooaa! Kiitokset VIP-paikoista ja lipuista. Mahtavasti veti ja koko sali oli ihan hulluna (: Oli se pettymys, kun tulokset ei ollu ihan sitä mitä odotettiin, ja se 5 sekunnin awkward hiljaisuus mikä salissa vallitsi, oli naurettava. Mutta kyllä se Antti sen jatkoon vielä pistää (: tsemppiä, jooasterit pitää peukkui (y) 

Oh tell me where was my fault, in loving you with my whole heart?

I stood. Stood in front of you. Cried like I've never cried before. My lips started to shake and the tears built up really fast. Loss of breath and soon I was on my knees. You watched me with those big blank, cold eyes. The truth came bursting out, finally without the lies. Maybe somewhere deep down you were hurting too, but in that moment, so drunk, so confused, you did not understand and I couldn't explain.  In that moment, I thought I heard a plane crashing, but it was my heart cracking. Again.

We can sit, watch out of the window, close our eyes and fantasize all we want how things will be different someday, but this is today and it sucks. Yes, I will get over, eventually or maybe even really soon, but that doesn't make it hurt any less right now. I do not ask even for happiness anymore, just a little less pain.

But there is something about pain, that brings people together. When I cried, all I wanted was a support from you, but.. at the end of the day, I realized I had so much more. I had friends. They told me they loved me when I didn't really love myself. They didn't let me fall. They kissed me on the forehead when I was pretty much dying and shaking, didn't laugh at me when I was smoking a cigarette and it made me cough really badly.

But, my best friend.  When I was on the street, drunk and confused, yelling that I can't live anymore, she gave me this painful bitch slap and told me to get my shit together. To put my shoes on, to get my coat and to run away with her as fast as I can. That's the love I have, that's the love I didn't expect. Never asked for and never wished for. That's the love we should all be thankful for and give it back as much as we can. Make sure we show it.

  

To waste another breath over you? 

No, never,never,never.

Unless you asked me to.